Vaappukoulu - vauhti ja viritys

Vieheen vetokestävyys määrittyy pääosin käytetystä turpalevystä. Turpalevy määrittelee suurelta osin myös vieheen uintityypin. Uintityypit voidaan jakaa karkeasti kolmeen osaan. Vaappu jossa on niukasti massaa ja turpalevyn taitto on vain niukasti yli 90 astetta omaa yleensä tiheän, "tirraavan" potkun. Vaappu jossa on runsaasti massaa, tai suuri turpalevy massaan nähden ja turpalevyn taitto on yli 90 astetta omaa yleensä suuren ja harvemman potkun. Oma lukunsa on satulalevyllinen vaappu jossa potku on pieni, mutta haku on suuri. Jokaisella uintityylillä on oma uintisäde jossa se toimii parhaiten ja jollaiseksi tekijä sen valmistanut. Tosin joskus voi olla myös niin, että kalalle toimiva uinti on ihan jotain muuta kun vieheentekijä on sen ajatellut.

Usein kuulee jonkun vieheen olleen ainoa, joka on toiminut vaikkapa kuhan uistelu reissulla. Se ei välttämättä johdu siitä, että kala ei olisi ottanut muihin vieheisiin, vaan muut vieheet olivat pelistä pois liiallisen, tai liian alhaisen vetonopeuden takia. Tällaisessa tilanteessa ollaan menetetty todennäköisesti useita kaloja. Usealla vieheellä yhtä aikaa kalastaessa on tärkeä tuntea eri viehemerkkien uinti ominaisuudet. Aloitetaan päivä sillä, että asetetaan veneen vauhti tietylle standardille. Useimmiten käytetyt uisteluvauhdit ovat 5-7km/h. Nyt on aika kokeilla aiemmissa jaksoissa opittuja vaapun viritys kikkoja. Aloitetaan viritys aina huonoiten vetoa kestävästä uistimesta, tai rakennetaan konsepti sellaisen uistimen pohjalle, joka on aiemmin antanut kalaa normaalisti käytetyssä vetonopeudessa. Nyrkkisääntönä voidaan sanoa, että mitä pienempi uistimen potku on, sitä paremmin se kestää vetoa.

Vieheiden uintien virittely antaa kalastukseen runsaasti lisää sisältöä ja palkitsee onnistumisen tunteella. Usein palkintona on myös huomattavan runsaat saaliit. Poikkea siis "mukavuus alueelta" ja tartu rohkeasti virityspihteihin.

TEKSTI & VIDEO:

Kari Lossi
KymiFishing-pääopas