Onginta – helpoin tapa aloittaa kalastus
Muistatko, kun sait pienenä ongen käteen ja heitit punavalkoisen kohon veteen? Tämä on monen muunkin suomalaisen ensimmäinen kosketus kalastukseen ja ongintaan. Onginta on kalastusmuodoista monipuolisin ja varmasti myös teknisin - jos siihen haluaa syventyä tarkemmin. Tässä artikkelissa keskitytään kuitenkin vain perusongintaan sekä siihen, kuinka voi omalla toiminnalla vaikuttaa siihen, ettei jää tyhjin käsin.
Välineet
Onki
Onkia on käytännössä joka lähtöön: Aloittelevalle onkijalle tai vaikkapa lapselle kannattaa hankkia 3–4 metrin pituinen onki. Tällaisella ongella on hyvä harjoitella ja oppia heittämisen perustaitoja, sillä lyhyen ongen hallinta on suhteellisen vaivatonta. Taitojen kehittymisen myötä voi hankkia pidemmän ja kalliimman onkivavan.
Kun ongintaretkillä vietetty aika alkaa kasvaa, voi harkita siirtymistä esimerkiksi hiilikuituonkien pariin. Hiilikuituonget ovat huomattavasti lasikuituisia onkia kevyempiä, jolloin jaksaa onkia jopa 7-metrisellä ongella vaikka kokonaisen päivän ajan! Tutustu onkivapa-valikoimaamme tästä.
Onkia on käytännössä joka lähtöön: Aloittelevalle onkijalle tai vaikkapa lapselle kannattaa hankkia 3–4 metrin pituinen onki. Tällaisella ongella on hyvä harjoitella ja oppia heittämisen perustaitoja, sillä lyhyen ongen hallinta on suhteellisen vaivatonta. Taitojen kehittymisen myötä voi hankkia pidemmän ja kalliimman onkivavan.
Kun ongintaretkillä vietetty aika alkaa kasvaa, voi harkita siirtymistä esimerkiksi hiilikuituonkien pariin. Hiilikuituonget ovat huomattavasti lasikuituisia onkia kevyempiä, jolloin jaksaa onkia jopa 7-metrisellä ongella vaikka kokonaisen päivän ajan! Tutustu onkivapa-valikoimaamme tästä.
Onkilaite
Onkilaite kannattaa valita jokaisen kalapaikan ja kulloinkin vallitsevan sään mukaan. Jos kalapaikalla tuulee, kannattaa laitteeksi valita painavammalla koholla ja painoilla varustettu onki: näin pystyy heittämään syötin haluttuun kohtaan myös pienessä vastatuulessa. Hyvissä onkilaitteissa on painotus tehty siten, että kala tuntee koukkua nykiessään mahdollisimman vähän vastusta. Tutustu valmiiden onkilaitteiden valikoimaamme..
Ongen virittäminen Yleisin virhe aloittelijoilla lienee onkilaitteen virittäminen suoraan onkeen ilman, että oikea pituus olisi mitattu etukäteen. Onkilaittteen oikeaoppinen pituus selviää kuitenkin varsin vaivattomasti: Istu maahan, ota onki käteen ja heilauta onkea itseäsi päin. Oikea pituus varmistuu sillä, että saat samassa liikkeessä painon ja koukun suoraan toiseen käteesi. Tämä siiman pituus on yleensä 20–50 cm lyhyempi kuin onkivavan kokonaispituus. Valmiissa onkilaitteissa oleva siima on tavallisesti seitsemästä kymmeneen metriä pitkä.
Vinkki: Ota kuminauha, pujota kuminauha onkivavan käsiosaan oikealle korkeudelle. Pura onkilaite ja laita koukku kiinni kuminauhaan. Vedä siima suoraksi ja sido onkilaite ongen päästä löytyvään lenkkiin. Pyöritä onkilaite onkipohjan ympärille ja laita se kuminauhalla kiinni vavan varteen.
Näin sinulla on onki valmiina tuleville retkille eikä sinun tarvitse miettiä meneekö siimat solmuun rannassa! Sama mittauspuuha kannattaa tehdä myös varaonkilaitteille, jolloin sinulla on myös varavaihtoehto kunnossa. Jos onkilaite tuntuu olevan huonosti painotettu, kannattaa lisätä asennetun painon viereen lisää hauleja. Haulien laittamisessa kannattaa olla maltillinen ja testata painotusta onginnassa käytettävän syötin kanssa. Haulirasiamme löydät täältä.
Heittäminen, tekniikka ja syötit
Oikea heittotekniikka
Älä kiirehdi rannalla! Oikeaoppinen onkikäsittely ei vaadi juuri lainkaan voimaa – maltillinen heilautusliike riittänee mainiosti. Heittämistä helpottaa myös oikeanlainen ja –mittainen onkilaite, joten kannattaa kiinnittää huomiota valmisteluvaiheeseen.
- Nosta onki pystyyn ja ota kiinni koukusta tai painosta.
- Heilauta onkea rauhallisesti suoraan kohti haluttua ongintakohtaa, ja päästä samalla irti siimasta. Huom! Äkkinäiset pysähdykset ja tempomiset saavat siiman solmuun!
- Istu alas ja odota tärppiä.
- Eikö kala syö? Säädä ongen pyyntisyvyys niin, että koho on vaakatasossa vedenpinnalla. Kun olet löytänyt pohjan nosta kohoa ylemmäksi niin paljon, että koho on jälleen pystyssä. Näin saat selville, onko syöttisi pohjan tuntumassa.
Vinkki: Eri kalalajit liikkuvat eri syvyyksissä, jolloin säätämällä pyyntisyvyyttä voit vaikuttaa saaliskalalajeihin! - Ja sitten se tärkein asia: Rentoudu!
Syötit
Onginnan perinteisin syötti on kastemato. Matoja löydät helposti Hong Kong –tavarataloista tai pihan nurkassa löytyvästä kompostista. Kastematojen lisäksi kannattaa kokeilla muitakin syöttejä. Helppoja syöttejä ovat mm. maissi, vehnäjauhoista tehty taikina sekä keitetyt makaronit.
Vinkki: Muista onkikohdan mäskäys, eli nk. kalojen syöttö! Särkikalat pitävät siitä, että onkipaikkaa mäskätään ennakkoon ja jopa kesken onginnan. Hyviä mäskejä ovat esimerkiksi makea maissi tai kaurapuuro. Kaurapuuron sekaan kannattaa sekoittaa hieman hiekkaa, koska sen ansiosta mäski vajoaa pohjaan, jossa se levittäytyy lähialueelle ja houkuttelee kaloja paikalle.
Saaliskalat
Ahven
Yleisin kohdekala onkijalle on ahven, joka on samalla Suomen kansalliskala, ja se esiintyy lähes kaikkialla maassamme. Pieniä ahvenia tavoittaa rantojen tuntumasta. Iltahämärässä voivat myös suurehkot ahvenet rantautua matalaan, ja näin nk. pannukarkeidenkin pyydystäminen voi onnistua.
Särkikalat
Ahventen ohella yleisimpiä saaliskaloja ovat särkikaloja, joiden lajeja esiintyy Suomessa kymmenittäin. Yleisimmät särkikalalajit ovat särki, sorva, säyne, turpa, salakka, suutari, lahna ja pasuri, ja nämä kaikki ovat helppoja saaliita. ”Roskakaloiksi” kutsutut särkikalamme ovat todellisuudessa varsin herkullisia, mikäli ne valmistetaan oikein. Esimerkiksi huippukalastajat graavaavat särkiä ja kertovatkin, että paras ruokakala, jonka voi vesistämme ongittua. Vai miltä kuulostaa savustettu lahna tai säyne? Savustusvälineet ja -purut löydät valikoimastamme.
Sorvan paras tuntomerkki on kirkkaan punaiset evät. Evien lisäksi sorvat ovat muodoltaan korkeampia kuin särki. Suuremmat sorvat ovat kellertäviä. Sorva viihtyy kaislikossa ja kesähelteellä laiturin vieressä voikin nähdä välkähteleviä kylkiä sekä kirkkaan punaisia eviä.
Särjen tunnistaa parhaiten sen punaisista silmistä. Silmäväri vaihtelee alueittain, esimerkiksi rehevillä ja merialueilla silmät eivät välttämättä ole niin punaiset kuin tavallisesti. Silmien lisäksi hyvä tuntomerkki on sinertävä selkä sekä suuret suomut.
Säyne on taas voimakas taistelija siiman päässä. Pienen säyneen voi erottaa samankokoisesta särjestä pienemmistä suomuista. Lisäksi säyneellä ei ole särjelle ominaisia punaisia silmiä. Säyneet voivat kasvaa usean kilon painoiseksi.
Turpa viihtyy joissa sekä merialueilla olevien jokien suistoissa. Turpa on voimakas kala, jonka pyydystämiseen voi käyttää mm. lenkkimakkaraa tai jopa koiran ruokaa. Turvan tunnistaa sen leveästä päästä ja suurista mustareunaisista suomuista sekä kuperasta peräevästä.
Salakan tunnistaa sen kirkkaista kyljistä, joista suomut irtoavat helposti. Lisäksi kalan suu on suuntautunut ylöspäin. Salakat uiskentelevat pintakalvon tuntumassa napsimassa hyönteisiä pinnalta. Salakka on erinomainen täkyonkisyötti.
Suutari on voimakas kalalaji, jonka tavoitat parhaiten ulpukoiden luota. Suutarille parhaimpia syöttejä ovat kastemadot ja maissi. Suutari on helppo tunnistaa todella pienistä suomuista ja kauniista vihreästä väristä. Evät ovat tummat ja pyöreäreunaiset.
Vinkki: Mausta maissi valkosipulilla. Osta makeaa maissia ja valkosipulitahnaa, laita maissit likoamaan tahnaan. Mäskää ja ongi samalla tavaralla.
Lahna on yksi maamme suurimmiksi kasvavia särkikalalajeja. Lahna ja pasuri ovat likimain samankaltaisia ulkomuodoiltaan, minkä vuoksi ne on helppo sekoittaa keskenään. Hyvänä erottimena toimivat lahnan pienemmät silmät sekä pasuriin verrattuna tummemmat evät. Pasurilla on suuret silmät suhteessa sen päänsä kokoon. Pasurilla evät sisältävät lahnaa enemmän oranssia väriä. Lahna viihtyy pohjassa ja tällöin myös syötti on syytä saada pohjaan.
Yleisin kohdekala onkijalle on ahven, joka on samalla Suomen kansalliskala, ja se esiintyy lähes kaikkialla maassamme. Pieniä ahvenia tavoittaa rantojen tuntumasta. Iltahämärässä voivat myös suurehkot ahvenet rantautua matalaan, ja näin nk. pannukarkeidenkin pyydystäminen voi onnistua.
Särkikalat
Ahventen ohella yleisimpiä saaliskaloja ovat särkikaloja, joiden lajeja esiintyy Suomessa kymmenittäin. Yleisimmät särkikalalajit ovat särki, sorva, säyne, turpa, salakka, suutari, lahna ja pasuri, ja nämä kaikki ovat helppoja saaliita. ”Roskakaloiksi” kutsutut särkikalamme ovat todellisuudessa varsin herkullisia, mikäli ne valmistetaan oikein. Esimerkiksi huippukalastajat graavaavat särkiä ja kertovatkin, että paras ruokakala, jonka voi vesistämme ongittua. Vai miltä kuulostaa savustettu lahna tai säyne? Savustusvälineet ja -purut löydät valikoimastamme.
Sorvan paras tuntomerkki on kirkkaan punaiset evät. Evien lisäksi sorvat ovat muodoltaan korkeampia kuin särki. Suuremmat sorvat ovat kellertäviä. Sorva viihtyy kaislikossa ja kesähelteellä laiturin vieressä voikin nähdä välkähteleviä kylkiä sekä kirkkaan punaisia eviä.
Särjen tunnistaa parhaiten sen punaisista silmistä. Silmäväri vaihtelee alueittain, esimerkiksi rehevillä ja merialueilla silmät eivät välttämättä ole niin punaiset kuin tavallisesti. Silmien lisäksi hyvä tuntomerkki on sinertävä selkä sekä suuret suomut.
Säyne on taas voimakas taistelija siiman päässä. Pienen säyneen voi erottaa samankokoisesta särjestä pienemmistä suomuista. Lisäksi säyneellä ei ole särjelle ominaisia punaisia silmiä. Säyneet voivat kasvaa usean kilon painoiseksi.
Turpa viihtyy joissa sekä merialueilla olevien jokien suistoissa. Turpa on voimakas kala, jonka pyydystämiseen voi käyttää mm. lenkkimakkaraa tai jopa koiran ruokaa. Turvan tunnistaa sen leveästä päästä ja suurista mustareunaisista suomuista sekä kuperasta peräevästä.
Salakan tunnistaa sen kirkkaista kyljistä, joista suomut irtoavat helposti. Lisäksi kalan suu on suuntautunut ylöspäin. Salakat uiskentelevat pintakalvon tuntumassa napsimassa hyönteisiä pinnalta. Salakka on erinomainen täkyonkisyötti.
Suutari on voimakas kalalaji, jonka tavoitat parhaiten ulpukoiden luota. Suutarille parhaimpia syöttejä ovat kastemadot ja maissi. Suutari on helppo tunnistaa todella pienistä suomuista ja kauniista vihreästä väristä. Evät ovat tummat ja pyöreäreunaiset.
Vinkki: Mausta maissi valkosipulilla. Osta makeaa maissia ja valkosipulitahnaa, laita maissit likoamaan tahnaan. Mäskää ja ongi samalla tavaralla.
Lahna on yksi maamme suurimmiksi kasvavia särkikalalajeja. Lahna ja pasuri ovat likimain samankaltaisia ulkomuodoiltaan, minkä vuoksi ne on helppo sekoittaa keskenään. Hyvänä erottimena toimivat lahnan pienemmät silmät sekä pasuriin verrattuna tummemmat evät. Pasurilla on suuret silmät suhteessa sen päänsä kokoon. Pasurilla evät sisältävät lahnaa enemmän oranssia väriä. Lahna viihtyy pohjassa ja tällöin myös syötti on syytä saada pohjaan.
Mikä laji oikeasti nousi?
Tutki tarkasti kalan tuntomerkit, ja mikäli olet epävarma tarkista tuntomerkit uudestaan. Suomessa lajikalastus on kasvava kalastusmuoto ja kannattaakin tutustua, mitä kotirannasta oikeasti nousee. Periaatteessa jokaista kalalajia voi onkia omalla tavallaan, joten kannattaa kokeilla eri kalastustekniikoita laajan lajikirjon saamiseksi. Lisätietoa lajikalastuksesta eli Fongauksesta voit lukea aiheen kalastusvinkistä.
Paras paikka on kalassa, joten ota onki käteen ja suuntaa kohti lähintä rantaa. Kireitä siimoja ja rentoutumista!
Teksti ja kuvat: Juha Salonen, kalastusbloggari
Paras paikka on kalassa, joten ota onki käteen ja suuntaa kohti lähintä rantaa. Kireitä siimoja ja rentoutumista!
Teksti ja kuvat: Juha Salonen, kalastusbloggari
